Noloin äiti ikinä -julkaisee lasten suusta kuultua

Nolointa, mitä vanhemmat voivat ikinä tehdä, on se, kun ne kertoo juttuja vuosien varrelta.. Näin olen useasti saanut kuulla ja silti haluan olla se "noloin äiti ikinä".. Ainakin ajoittain.. 

Hillaa, HILLAA! Isosisko komentaa vasta syntynyttä ja sairaalasta kotiutunutta kuopustani nukkumaan käytäessä ja vetää tyynyn päänsä päälle tuohtuneena.. Ikää vuosi ja neljä kuukautta..

"Meidän äiti on oikea kauppanainen, kun osti isille uuden auton.." Totuus tarinassa oli se, että Vileenin loistavien kauppojen fyysinen osuus jäi hoidettavakseni.. toin kaupan kohteen kotiin ja toimitin vaihtokappaleen uudelle omistajalle työmatkani yhteydessä. Tilanne on myös tallennettu kuopuksestani päivähoitotyötä harjoitelleen opiskelijan harjoitustyön dokumenraatioon, jonka aiheena oli seurata kolmivuotiasta..

"Minkä ikäinen poikasi on ja missä päin hän asuu", kuului hoitotädin kysymys lapsia päiväkodista noutaessani.. anopin tapa puhua serkkupojista "melkein kuin isoveljinä" oli kehkeytynyt vuosisadan juoruksi pienen pitäjämme päiväkodissa.. ehdotin tämän tarinan päätteeksi kliseetä: "me ei uskota ihan kaikkea, jos tekään ette usko"..

"Mitä teillä on viikonloppuna tapahtunut", alkoi päiväkotitädin huolestuneella ilmeellä maustettu utelu maanantaipäivän hoidon päättyessä.."Isille tuli iso reikä päähän ja sitten tuli ampulanssi ja poliisit".. kertoi täti suu ammollaan tuijottavalle Vileenille tämän saapuessa noutamaan omia sanavalmiita lettipäitään tarhatätien huomasta. Tämän tarinan syntyä emme kyenneet selvittämään, jonka vuoksi epäilimme uutisten aiheuttamaa painajaisunta tarinan lähteeksi.. Vileeni kuitenkin naarmuttomana, huh!

Sisareni tytär on myös hyvin topakka tapaus. Päivähoidossa sattuneen poikkeamatilanteen päättökseksi hoitotäti nuhtelee nuorta neitiä jotensakin seuraavasti: "Eikös me olla SOVITTU, että noin ei saa".. johon pikku neidin välitön reaktio: "ite sanoit V#$$%"..

Noloin äiti ikinä -"viihdyttää" ystäviään, koleegoitaan ja tuttaviaan kahvipöydissä, small talk -keskusteluissa, kaikkialla aina buudutukseen asti. Niin, ketä ne kiinnostaa?

Poniratsukko aloittaa kilpailu-uraa

Koulutuupparina pitkään viihtynyt kuopukseni on kasvattanut viimeisen kuluneen vuoden aikana rohkeuttaan siinä määrin, että poniakin paremmin viihdyttävä esteiden ylittäminen on sytyttänyt innostuksen kaikki "kipinät ilmiliekkeihin". Seniorikuski on päästetty räveltämästä katsomoon ja tehtävänantona on nykyisin puskailu tuurarina.. kaikki luut ehjinä, luojalle kiitos! Kannustaminen, kuljettaminen ja kustantaminen ovat kuitenkin tärkeät kolme K:ta, jotka saan edelleen pitää omanani.

Vileeni on myös päässyt osaksi alkavaa kilpauraa. Miehekkäästi hän pönöttää pilkkihaalareissa muiden poniäitien tapaan katsomossa ja kentän laidalla, sillä muita isiä näissä joukoissa ja varsinkin tällä tasolla on harmittavan vähän. Toki poikkeuksiakin on löydetty, mutta "lätkäisin irvikuva" tyyppisen herran tapaaminen oltaisiin Vileeninkin mielestä voitu jättää kokematta. Ja ei se pelkäksi pönöttämiseksi ole jäänyt, kannustamisen, videokuvaamisen ja vetoautonkuljettamisen ohella Vileeni on päässyt jo maastakäsin suitsiin kiinni. Ponikuskin tutustessa kisarataan valmentajan opastuksella ja vaimon lämmitellessä kahviossa, on Vileeni varsin mallikkaasti kävelyttänyt lapsen estetykkiä ja pitänyt tällä tapaa sen lihaksistoa lämpimänä seuraavaan koitokseen. Meilkein koko perheen harrastus siis :) 

Estekisauran starttikausi on sujunut yli kaikkien odotusten. Vain yksi rata jätti ratsukon vaille sijoittumista ja palkintoja. Ja se tietysti osui kotitallilla vieraan seuran isännöimissä mittelöissä. Harmittava ratsastajan klassinen moka ja poni, hieman pitkänä, veti takakoivillaan okserin takapuomin alas.. Sitä harmituksen määrää paikkaamaan istui äiti taas internetin syövereistä kaivamaan seuraavaa kohtuullisen matkan päässä olevaa koitosta.. Lisäksi paikalle saatiin myös säännöllisesti vierailemaan lupautunut äärettömän taitava idolivalmentaja, joka lupasi varmistaa harjoitusten ja edistymisen kulkevan oikeaan suuntaan, mutta jättämällä päävastuun opettamisessa jo vuosia Sintin kanssa töitä tehneelle ammattilaiselle. Hänen pilkkuakin tarkempi koulutuupparisilmäsä on varmistanut kuopukseni etenemisen kurinalaisesti ja ponin ehdot huomioiden ratsastusharrastuksessaan.

Vuoden lähestyessä loppuaan, ottaa poni jo perinteeksi muodostuneen pakollisen hyppytreenitauon. Harmillisesti se on joko riehunut tarhassaan, kärsii ilmojen kylmenemisestä tai jokin muu mystinen tapahtuma ja sen seuraus, kuka tietää.. Joka tapauksessa sen oikea takajalka on hieman jäykkä. 

No, äiti yrittää kaikkensa, jotta saataisiin poniherra treenikuntoon. On keraamisella kuidulla varustettu loimi, jonka lämpövaikutuksen seurauksena poni pyörii sateen saattelemana tarhassaan itsensä korviaan myöten kuraan. Hieman pienemmällä rungolla varustettuna, voisi sitä luulla sikolätin asukiksi.. Seuraavana ideana ottaa yhteyttä sisareensa ja selvittää mahdollisuuksiaan hyödyntää tämän suhteita kevyemmän loimiversion hankintaan kohtuu hinnalla.. Ja sisar lupaa selvittää, mutta hieman ivallisesti nauraen:" jos Vileeni lasketaan hautaan kissoineen, taidetaan Vileenin vaimon viereen asetella tuo poni" ..mene ja tiedä..

Pari takkia ponille

Perheemme etäasukki on jo keski-iän saavuttanut poniherra Matson, joka hankittiin perheemme naispuolisen "henkilökunnan" yhteisen harrastuksen myötä. Tilanne muuttui kuitenkin jo hyvin pian ponin kotiuduttua hämeeseen, sillä varhaisteiniyden saavuttanut Humputin päätti, ettei "ruualla ratsasta"..

Vileenin kokemattomuus hevosmiehenä ei aiheuttanut haittaa, sillä miehen eläinrakkaaseen sydämeen oli jätetty myös ponin kokoinen tila.. Toki perinteetkin velvoitteena -voi olla selite innostumiseen. Vileenin isoisä kuitenkin tunnettiin hevosmiehenä kaupantekijän taitojensa ohella.  Vakaata hyvien kauppojen maineetta suvussa jatkavana,  päätti hän myös järjestää ponin vaatiman kuljetuskaluston sekä "tekniset puitteet rouvasväen harrastukselle", toteuttamalla ratsastusvaatesäilytyksen kodinhoitohuoneeseen ja ponin takkisäilytyksen sinne pyhimpään.. Eli keskeneräiseen autotalliin, josta alkuperäisen Vileenin suunnitelman mukaan, piti valmistua Vileenin oma valtakunta..  tai pikemminkin yksiö oman rauhan tyyssiaksi, joksi omin hartiavoimin ja elämäntyönään rakentanut monitaituri kohdetta nimittää..

Sivujuonteena Vileenin monitaituruutta kuvaamaan asenne, jota määrätietoinen ja hyvällä itsetunnolla varustettu mies edustaa: "Muut tekee, mitä osaa. Minä teen, mitä haluan.." Ja painottaakseen vakuuttaa vain "panostavansa omaan viihtyvyyteensä", sillä rahasuonien tiukkuus ei koskaan ole riittänyt minkään valtakunnan paheisiin.. 

Poni muutti Savon sydämestä mukanaan "riittävä" määrä oheistuotteitaan, mutta huolehtivana ja aviomiehen esimerkkiä noudattavana vaimona, löysin itseni tekemässä loistavia löytöjä internetin ihmeellisessä maailmassa. Uskomaton määrä mahdottaman "tarpeellista" tavaraa tarjolla, ja kotiin kannettuna!

Kolme loimea hirmuisessa pahvilaatikossa raahattiin yhdessätuumin Vileenin kanssa ponin yksiön eteen sovitusta varten. Naapurikarsinan "emännän" ilmaannuttua tutkimaan ostoksieni onnistumista, avasi Vileeni sanaisen, mutta katkeran sävyisen arkkunsa:" Poni saa kerralla kolme uutta talvitakkia, kun samaan aikaan täytyy itse kulkea kakskytä vuotta vanhassa.." Naapurin napakka kommentti kaimojen kohtalosta sai kuitenkin Vileenin tuntemaan olonsa lohdulliseksi.. Naapuriponin "isi" kun on etunimikaima Vileenin kanssa ja elää myös perhearkeaan kolmen ihanaisen tyttölapsen ja poni -perheenjäsenen huomion keskipisteenä..

Kissa-herran hengenpelastus

Tapahtumista on vierähtänyt jo jokunen tovi, mutta tarina kuvaa perheemme lemmikkissan, toisen niistä, selviytymistarinaa ja Vileenin pyyteetöntä kiintymystä ja rakkautta erilaisiin luontokappaleisiin..

Lasten kotiudutta koulusta, sai Vileeni itkun sekaisen puhelun tyttäriltään.Riesa pitää omituista ääntä ja näyttää sairaalta. Totuttuun hämäläiseen tyyliin, Vileeni ei tilanteessa hermostunut vaan päätyi rauhottamaan neitosia ja lupasi kiirehtiä velvollisuuksistaan pikaisesti tilannetta tarkastamaan..

Kotona tilanteen vakavuus paljastui, kun Riesa-herra makasi sängyllä vaikeroiden hyvin matalalla kähinällä ja kovin kärsivän näköisenä. Soitto lähimpään eläinsairaalaan saa seurueen lastaamaan kissan koppaan ja kaahaamaan perheen kakkosautolla kohti pelastusyksikköä.

Vuorokauden mittaisen hoito- ja tutkimusjakson seurauksena kissa-herra palasi kotiin todella heikossa kunnossa mukanaan kunnioitettava setti erinäisiä lääkintäkemikaaleja ja -välineitä. Rakas lemmikkikissa näytti vahvasti suuntaavan kohti paikkaa, jossa kipuja ja huolia ei tunneta.. Ilta käytettiin kissan vierellä "hyvästien jättämiseen" ja hellään hoivaan. Yhdessä itkettiin ja sovittiin, että Riesaa ei kivuissa pidetä vaan päästetään lähtemään paremmille "metsästysmaille", mikäli aamun vointi ei antaisi merkkiä paremmasta..

Aamulla kaikki suuntasivat katsomaan kissan tilaa. Avuttomana Se makasi omissa eritteissään mahdollisesti vielä surkeampana kuin edellisiltana.. Itkuisin silmin lähdettiin koulutielle ja töihin Vileenin jäädessä hoitamaan kissa -raasun asioita.. Soitto klinikalle sai Vileenin vakuuttuneeksi siitä, että vielä on toivoa!  Riesa-herra koppaan ja kiireesti kohti asiantuntevaa apua.

Seuraavan vuorokauden kuluessa tutkimukset toivat tuloksen ja kissa saatiin kuin saatiinkin palautettua jatkamaan taivaltaan hämäläisen pikku kylän hiirimailla.. ja siskonsa sekä nelijalkaisten vahtiemme alamaisena. Vileeni sai ansaitsemansa arvostuksen ja palautti loisteen pikkuisten tyttöjensä silmiin..

Tuon kaiken tapahtuneen jälkeen päätin, että Riesa-herra ja Vileeni ovat toisensa ansanneet.. Lähes pari tonnia kustantanut pelastusoperaatio ja kaiken rahassa mittaamattoman rakkauden määrä vakuutti minut. Kissa tullaan aikanaan laittamaan samaan laatikkoon isäntänsä kanssa.. asia ratkaisu ei ole yksinkertainen, mutta toteutettavissa, ainakin avustettuna.. Ja tällä en tarkoita mitään rikollista..

Valmistaudutaan juhannukseen -muisto muutaman vuoden takaa

Kyllä, rahkan myynti kasvaa! Juu ja grillimakkaran! 

Voi sanonko taas.. tässä taannoin sovimme Vileenin kanssa, että poikkean kaupassa töistä tullessani ja tuon sapuskat jussia aatellen..  ettei taas tarvii olla siinä hermoja raastavassa ihmismassassa hikoilemassa ja tappelemassa tyhjentyvien hyllyjen rippeistä. 

No kaupassa aattelin, että koska vietämme juhannusta seurueella, pitää makkaraa varata ihan kaikille. Kasasin ne paketit sieltä kaiken muun tarpeellisen ja tarpeettoman kanssa siihen uima-altaan kokoiseen laitteeseen (ostosvaunut nykyisin), lastasin hihnalle, pakkasin kassiin ja raahasin niitä maatalouskoneeseen ja sieltä terassille ja sieltä sisään keittiöön.. ja kun sitten avaan keittiössä jääkaapin, mitä on vastassa??? No GRILLIMAKKARAA! joka himskatin lokero täynnä.. 

No, äkkinäinen päätös ja pakastin auki ja siirtämään makkaraa urakalla pakkaseen ..Vileenin saapuessa ajauduin kysymään, että mikä kohta meni taas ohi, kun puhe oli kauppareissusta ja tota makkaraa on ihan koko pitäjälle???  Vileeeni vastavetona kysymään, että et kai oo vaan menny sotkemaan järjestystä.. ja tämä akka seisoo kysymysmerkkinä; jaa kui? No ku ne oli pinottu mauttain ja kun niissä ei ole merkintöjä... 

Vileeni oli taas löytäny tapasa mukaan "halvalla" spesiaalia jostain paikalliselta teurastajalta ja määrästä päätellen "halpaan" oli sidottu määrä ??? .. ehkäpä suunnattu jollekin jälleenmyyjälle?? ..en tiiä.. mutta meillä syö oma väki ja vieraat koko juhannuspyhät aamupalalla, lounaalla, välipalalla, päivällisellä, iltapalaksi ja pikku nälkään.. hmm GRILLIMAKKARAA!

Itä-Suomalaista verta -historiikki

Vuosituhannen vaihde oli melkosta säpäkkää; takana ero, muutama muutto ja sitte kulttuurishokki. Sitä se oli, kun Kaakkois-Suomesta heitetään räväkkä ja kulmikas kaksvitonen keskelle syvintä Hämettä. Ja näin jälkikäteen voin todeta, että vinha perä niissä hämäläisvitseissä. Kolmatta kertaa saman päivän aikana kuultu "älä hosu" kuvaa tilanteiden kehittymistä.

No mikä ajaa tähän? Vileeniä, joka on taiteilijanimi rakkaalle aviomiehelleni, lainatakseni:"En mää sen perässä juakse, se tulee tänne..". Kyllä, näin tosiaan kävi. Itseään suhteellisen viisaana pitäny nuori insinöörisnainen juaksee poikkeuksellisen rekkaa työkseen ajavan miehen perässä. Poikkeuksellisen Vileenissä tekee se, ettei mies itse tunnustaudu kuitenkaan rekkamieheksi ja rahtariksi saattikka muutoinkaan "koirankoppielämäntapareissumieheksi". Juu ja sama neitonen päättää vielä kosia tuota mieskunnan poikkeavuutta karkauspäivänä, vain saadakseen vastauksekseen lupauksen seuraavana päivänä yhteisestä retkestä hamekangasostoksille. No kuinka sitten kihlasormukset ovat alennusmyynnissä ja tuo erikoinen hämäläinen ilmoittaa kesken ostosmatkan, että koska halvalla saa, niin sormukset ostetaan kankaan sijaan.. Vilen, kyllä ja tulee siitä kaikkien tuntemasta Sulosta!

Homma etenee niin, että Vileen kutsuu asumaan tulevan anopin nurkkiin, tosta vaan tsip tsap kamat kantoon ja kohti hämettä! Välillä sitä tosiaan ihmettelee omaa impulsiivisuuttaan. Ja siitä se alkaa, melkonen särmien hionta hämälaismuottiin.

Vaan onpa muotti kovin ahdas. Se ei kertakaikkiaan kestä vastaanpyristellyttä sähköjänistä. Ukkosmyrskyn tavoin se paukahtaa palasiksi. Päätös oli vaan taas yksinkertaisesti elää poikkeavana yksilönä omasta mielestä tavallista perhe-elämää kulttuurieroista huolimatta. Niihän sitä sanotaan, että ystävät voi valita, mutta sukuaan ei.. -harmi sinänsä, helpottas kovasti, kun tiettyä sorttausta edes sallittas. ..Monet varmaan uskovat kuitenkin sen toisen ihmisen muuttamisen mahdollisuuden olevan edellä esitettyä parempi vahtoehto. ..Hmm, parempi vaihtaa se toinen, kun uskoa luonteen muuttumiseen. Appiukkoa lainatakseni:"Katto sen luonne, V**** on niillä kaikilla samanlainen..". Tuo viisas mies oli aikanaan vanhempaa velosta asiantuntevasti opastanu.

Anoppilan nurkat osottautuvat siis varsin nopeasti kovin ahtaaksi useammalle isolle egolle, joten tämä Kaakkois-Suomen ufo ilmoittaa vaihtavansa kattoa päällään ja mielellään yhdessä Vileenin kanssa, mutta tarvittaessa myös ilman. Napanuora joustaa neljä kokonaista kilometriä ja sinne pieneen punaiseen tupaan lähdetään perhettä perustamaan. Juu ja eräällä kauppareissulla on sitten vihkisormuksia tarjouksessa, jolloin Vileenin luonto pääsee taasen valloilleen ja timankit pistetään pikaisesti rasiaan papin tapaamista odottamaan. Kyllä, halvalla on siis saatu kihlat ja vihkitimantit ja voi kuulkaa.. hyvin paljon muuta!

Seuraamme liittyy hyvin kehittyneenä "keskosena" yli nelikiloinen ja 55cm:n pituinen varsin vahvalla keuhkokapasiteetilla varustettu esikoisprinsessamme "Humputin". Neiti rakastaa musiikkia ja tanssii jo istumaan opittuaan ketsuppilauluntahdissa istuen sohvalla sekä pikkusiskon synnyttyä "hoitotädin" olohuoneen pöydällä. Tosin ihmekkö tuo, kun kummitätikin tunnustaa saaneensa porttikiellon Kotkassa tunnettuu satamaravintolaan toteutettuaan tuota pöydällä tanssimista. Niimpä, allekirjoitan kyllä täysin tuon puolet kummia väitteen! Pikkuprinsessa taas osoittautuu varsin täpäkäksi blondiksi, joka EI neuvottele vaan on ehdottomasti ja loputtomasti oman päätöksensä takana. Todistella saa ja voi, mutta päättäväinen "Sintti" seisoo taikka vaikka nukkuu tahtonsa takana hamaan tappiin. Neitonen katoaa kerrankin suututtuaan kotona ja nuhkahtaa sikiöasentoon kaapiin taaksen kesken murjotuksen.

Naapurit muodostavat myös tästä kokoonpanosta oman mielipiteensä varsin nopeasti. Kahvitteluhetki perihämäläisen maatalon nuoren emännän ja pehtoorin yhteisessä "tuvassa" saa kovin mielenkiintoisen tunnelman, kun emäntä napakasti toteaa pari vuotiaalle "Humputtimelle" ettei nojatuoleissa saa hyppiä, vaikka neiti on vasta pylläämässä itseään arvojakkaralle istumaan. Kommennon jatkona emäntä toteaa, että "kyllä näkee, että niissä on itä-suomalaista verta"...