Koulutuupparina pitkään viihtynyt kuopukseni on kasvattanut viimeisen kuluneen vuoden aikana rohkeuttaan siinä määrin, että poniakin paremmin viihdyttävä esteiden ylittäminen on sytyttänyt innostuksen kaikki "kipinät ilmiliekkeihin". Seniorikuski on päästetty räveltämästä katsomoon ja tehtävänantona on nykyisin puskailu tuurarina.. kaikki luut ehjinä, luojalle kiitos! Kannustaminen, kuljettaminen ja kustantaminen ovat kuitenkin tärkeät kolme K:ta, jotka saan edelleen pitää omanani.
Vileeni on myös päässyt osaksi alkavaa kilpauraa. Miehekkäästi hän pönöttää pilkkihaalareissa muiden poniäitien tapaan katsomossa ja kentän laidalla, sillä muita isiä näissä joukoissa ja varsinkin tällä tasolla on harmittavan vähän. Toki poikkeuksiakin on löydetty, mutta "lätkäisin irvikuva" tyyppisen herran tapaaminen oltaisiin Vileeninkin mielestä voitu jättää kokematta. Ja ei se pelkäksi pönöttämiseksi ole jäänyt, kannustamisen, videokuvaamisen ja vetoautonkuljettamisen ohella Vileeni on päässyt jo maastakäsin suitsiin kiinni. Ponikuskin tutustessa kisarataan valmentajan opastuksella ja vaimon lämmitellessä kahviossa, on Vileeni varsin mallikkaasti kävelyttänyt lapsen estetykkiä ja pitänyt tällä tapaa sen lihaksistoa lämpimänä seuraavaan koitokseen. Meilkein koko perheen harrastus siis :)
Estekisauran starttikausi on sujunut yli kaikkien odotusten. Vain yksi rata jätti ratsukon vaille sijoittumista ja palkintoja. Ja se tietysti osui kotitallilla vieraan seuran isännöimissä mittelöissä. Harmittava ratsastajan klassinen moka ja poni, hieman pitkänä, veti takakoivillaan okserin takapuomin alas.. Sitä harmituksen määrää paikkaamaan istui äiti taas internetin syövereistä kaivamaan seuraavaa kohtuullisen matkan päässä olevaa koitosta.. Lisäksi paikalle saatiin myös säännöllisesti vierailemaan lupautunut äärettömän taitava idolivalmentaja, joka lupasi varmistaa harjoitusten ja edistymisen kulkevan oikeaan suuntaan, mutta jättämällä päävastuun opettamisessa jo vuosia Sintin kanssa töitä tehneelle ammattilaiselle. Hänen pilkkuakin tarkempi koulutuupparisilmäsä on varmistanut kuopukseni etenemisen kurinalaisesti ja ponin ehdot huomioiden ratsastusharrastuksessaan.
Vuoden lähestyessä loppuaan, ottaa poni jo perinteeksi muodostuneen pakollisen hyppytreenitauon. Harmillisesti se on joko riehunut tarhassaan, kärsii ilmojen kylmenemisestä tai jokin muu mystinen tapahtuma ja sen seuraus, kuka tietää.. Joka tapauksessa sen oikea takajalka on hieman jäykkä.
No, äiti yrittää kaikkensa, jotta saataisiin poniherra treenikuntoon. On keraamisella kuidulla varustettu loimi, jonka lämpövaikutuksen seurauksena poni pyörii sateen saattelemana tarhassaan itsensä korviaan myöten kuraan. Hieman pienemmällä rungolla varustettuna, voisi sitä luulla sikolätin asukiksi.. Seuraavana ideana ottaa yhteyttä sisareensa ja selvittää mahdollisuuksiaan hyödyntää tämän suhteita kevyemmän loimiversion hankintaan kohtuu hinnalla.. Ja sisar lupaa selvittää, mutta hieman ivallisesti nauraen:" jos Vileeni lasketaan hautaan kissoineen, taidetaan Vileenin vaimon viereen asetella tuo poni" ..mene ja tiedä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti